Wiklundin S-marketin lehtihyllystä tarttui mukaan Korkeajännitys-lehden ensimmäiselle maailmansodalle omistettu teemanumero, ei sentään aivan ainutlaatuinen, koska jo vuonna 2006 näyttää ilmestyneen ensimmäinen vastaava, Jytinää juoksuhaudoissa.Tämän uusimman nimi on Kauhujen kamara. Piirrostyyli on niin köpöä kuin se aina Korkkareissa on, joten ei siitä sen enempää, mennään itse tarinoihin.
Viimeinen kukko kertoo australialaisesta jalkapallojoukkueesta, jonka kapteeni värväytyy heti sodan sytyttyä, ja koko joukkue lähtee mukaan. Tie vie Gallipoliin ja sieltä länsirintamalle, jopa Fromellesin taistelu 1916 mainiten (taistelu oli Australian historian verisin, ja kaatuneita on löydetty ja tunnistettu vielä vuosisata myöhemmin). Jalisjoukkue kaatuu taisteluissa yksi kerrallaan, ja syyllisyyttä kantava kapteeni kerää taskuunsa hylsyjä muistoksi jokaisesta. Mutta kuka jää lopulta jäljelle palaamaan pubiin josta lähdettiin?
Välissä Kersantti Kivi mainostaa Netflixin maailmansotadokkaria, jonka jälkeen vuorossa on Kuraa ja kurjuutta. Brittien taistelulähetti eksyy ei-kenenkään-maalla 1917, jää rehdin sakun vangiksi, pakenee takaisin omille linjoille samaan aikaan kun rehdin sakun lentäjäveli käy viimeisen taistelunsa. Kaikki oppivat tästä jotain. Heittämällä kirjan hölmöin tarina.
Nimikkotarinassa Kauhujen kamara mennään minä-muodossa kerrottuna horror genren puolelle. Ei-kenenkään-maalta haavoittunutta kaveriaan hakemaan lähtenyt sotilas päätyy kolmen sotilaskarkurin asuttamaan luolaan. Tarinan nimen kaksoismerkitys paljastuu, kun käy ilmi että käpykaartilaiset ovatkin kannibaaleja. Haavoittunut kaveri silputaan sapuskaksi, joten väkivaltaa kaihtaneen sankarin on tartuttava aseisiin pelastautuakseen omille linjoille. Rintamien välinen maasto oli oikeastikin kaamea paikka mädäntyvine ruumiineen, mutta sen kuvaamisen sijasta tarjoiltiin tämä makaaberi tarina.
Tarinassa Perhe sodassa sota on päättynyt, mutta samalle rintamakaistalle osuneet sisarukset joutuvat etsimään viime hetkillä vangeiksi joutuneita veljeään ja isäänsä ilkeän sakun hallitsemalta vankileiriltä, eikä laukaustenvaihdotta selvitä, eivätkä selviä hengissä kaikki perheenjäsenetkään. Kaikkien "sodan turhuus ja mielettömyys" -teemojen jälkeen tämä päättyy emme-unohda-koskaan Remembrance Day -henkisesti kotikylän kirkkomaalle nykyhetken Englannissa.
Lisää huonosti piirretty maailmansotasarjakuvaa blogin arkistossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti