Forum Marinumin kevään esitelmäsarja päättyi sukellusryhmä Badewannen jäsenten Juha Flinkmanin ja Jouni Polkon esitykseen ryhmän sukeltajien löytämistä ensimmäisen maailmansodan aikaisista hylyistä Suomenlahdella (Badewanne, kylpyamme, oli Saksan laivaston merisotilaiden lempinimi Suomenlahdelle.)
Suomenlahti on viimeistään Pietarin kaupungin perustamisesta asti ollut yksi maailman tärkeistä merireiteiteistä, ja molemmissa maailmansodissa maailman miinoitetuin merialue, ja myös meritaisteluiden näyttämö. Toisin kuin maasodan taistelukentät, joiden kaatuneet haudataan ja tuhoutuneet sotakoneet siivotaan pois, meritaisteluissa kuolleet merisotilaat ja heidän aluksensa makaavat edelleen merenpohjassa niillä sijoillaan joilla viimeisen taistelunsa kävivät.
Suomenlahti on myös niiden tutkimiseen ostollista aluetta. Kylmä ja hapeton vesi säilöö alukset puuosia myöten, ja mataluus mahdollistaa sukellukset kohteille ilman Titanic-leffan kaltaisia sukellusveneitä. Badewanne on tutkinut merenpohjaa luotaamalla, kuvaamalla ja sukeltamalla, hyödyntäen rantavaltioiden kokoamaa dataa ja koluamalla arkistoja. Viimeksi mainitun suhteen historia-ammattilaista huvitti sukeltajille itselleen ilmeisen suuri oivallus, että ensimmäisen maailmansodan aikana saksalaisten ja venäläisten asiakirjojen päiväykset erosivat toisistaan 13 päivää, koska eri kalenterit.
Yhtään huvittavaa ei ollut se, että hylyt ovat 100 vuoden aikana kietoutuneet trooliverkkojen seittiin, vaarallinen sukeltajillekin, mutta kohtalokas lukemattomille hylkeille, jotka hukkuneina tuijottavat nyt kuollein silmin kohti pintaa. Ja vielä sekin, että 1910-luvulla lentotiedustelu saattoi havaita sukellusveneet 20 metrin syvyydestä. Nykyään näkyvyys on parhaimmillaan 3,5 metriä.
Sodan ensimmäiset uhrit Suomenlahdella olivat kaksi hollantilaista rahtilaivaa, jotka yrittivät palata Pietarista kotimaahansa elokuussa 1914 ja tuhoutuivat saksalaisten laskemaan miinasulkuun Hiidenmaan pohjoispuolella. Toisen laivan kapteeni oli puolisoineen jo pelastusveneessä, mutta palasi hakemaan aluksen lokikirjaa (välttämätön meriselitystä varten), raskaana oleva nuori vaimo perässään. Kumpikaan ei palannut.
1914 toi myös esiin uuden merisodan aseen sukellusveneen. Pohjanmerellä saksalainen U-9 upotti kolme brittiläistä panssariristeilijää (tuolloin jo vanhentunut alustyyppi), ja Suomenlahdella U-26 puolestaan venäläisen panssariristeilijä Palladan. Pallada on suurin Suomenlahdella upotettu sotalaiva, sen miehistö menehtyi viimeistä myöten, ja tapaus on Suomessa varsin tunnettu.
U-26:n kapteeni von Berckheim sai saavutuksestaan 2. lk rautaristin, ja jatkoi purjehdustaan kesäkaudella 1915. Ahvenanmerellä upotetun rahtilaivan lisäksi saaliiksi joutui Viron rannikolla miinalaiva Jenisei, jonka miehistöstä suuri osa menehtyi hypotermiaan, niin kesäkuu kuin olikin. Arkistossa säilynyt U-26:kapteenin yksityiskohtaiset sotapäiväkirjat suoritetuilta purjehduksilta ovat olleet ilmeisen antoisia lähteitä. Elokuussa 1915 sukellusveneen onni kuitenkin loppui, ja se katosi merellä. U-26:n kohtalon selvittely vaikuttaa olleen Badewannen kiintoisimpia keissejä, sen kohtalo kun kietoutui toisen hylyn, miinalaiva Ladogan kohtaloon. Ladoga ehti laskea miinoitteen U-26 ollessa edempänä Suomenlahdella (ja ilmeisesti upottaen venäläisalus Petshoran), johon saksalaisvene palatessaan upposi, kun Ladoga taas kohtasi loppunsa saksalaisen sukellusveneen laskemassa miinoitteessa. (Juurikin tähän keissiin sijoittui oivallus päivämäärien erossa.) U-26 tunnistettiin rungon yksityiskohdista, eli kohteiden tuntemus on ensiarvoisen tärkeää.
Aina ei merenpohjaan päätymiseen tarvittu edes vihollista. Joulukuussa 1914 osasto Leytenant Burakov -luokan torpedoveneitä, tai oikeastaan kokonsa puolesta hävittäjiä, sai tehtäväkseen miinoittaa väyliä Väinämerellä Viron mantereen ja saarten välissä. Ranskassa rakennetut nopeat alukset eivät pohjoisten merien olosuhteita kestäneet, vaan kaksi upposi kesken tehtävän - sotilastermein "tappioita ilman vihollisvaikutusta".
Viimeisenä keissinä oli myös varsin hyvin merisotahistoriassa tunnettu tapaus, saksalaisten torpedoveneiden (jotka nekin liki hävittäjiä kyvyiltään) yritys tuhota Paldiskin satamassa olleet hiilenkuljetusrahtilaivat (Venäjän Itämeren laivaston suuret alukset kulkivat vielä kivihiilellä). 11 aluksen laivue menetti mennen tullen miinakentän läpi ajaessaan kaikkiaan 7 venettä - eikä Paldiskissa ollut maaliksi ainuttakaan tiedustelun kertomaa alusta. Badewanne löysi nämäkin, tosin löydettyään ensin suurin piirtein samasta paikasta toisen maailmansodan aikaisen torpedoveneen - hyvä esimerkki siitä miten paljon sota-aluksia on Suomenlahden pohjaan mennyt. Ensimmäisen maailmanpalon veneet tunnistettiin keulan apuperäsin. Esityksessä oli vaikuttavia kuvia torpedoputkissa edelleen paikoillaaan olevista torpedoista, riski nekin sukeltajille.
Purjehduskauteen 1916 maailmansota Suomenlahdella sitten jäikin, seuraavana keväänä koitti Venäjän vallankumous teki lopun Venäjän laivaston operaatioista (lukuunottamatta Muhun salmen taistelua). Saksalaiset nousivat maihin Viron saarille ja Suomeen ja etenivät maitse Viroon, mutta näistä enemmän linkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti