Syyslomalla rantakohteessa on oma melankolinen ulottuvuutensa. Kylpylähotellissa toki saunoo ja pulikoi, mutta pitihän sitä myös vilkaista mitä rannalle kuuluu. Tervis, kuten muutkin kylpylät, sijaitsee lähellä rantaa, ja näyttää sieltä käsin tältä.
Huoneemme oli oikeanpuoleisessa "Talo III:ssa", sen ikkunoista avautui näkymä puistikkoon.
Rantaan päin astellessa tuli ensimmäisenä vastaan muistutus surullisesta lähimenneisyydestä, muistomerkki
Estonialle.
Kiven toisella puolella oli haaksirikon päivämäärä ja koordinaatit...
...toisella turman pärnulaisuhrien nimet.
Toisella puolen jokea häämötti Pärnun tavarasatama, ilmeisesti puutavaran laivaukseen keskittynyt...
...ja suoraan edessä toinen Pärnujoen rantoja pitkälti merelle päin jatkavista aallonmurtajista.
Sen päähän kuuluisi kävellä suutelemaan, mutta ehkä mieluummin kesäisemmässä säässä? Sen sijaan käännyimme kävelemään pitkin rantapuistikkoa, jon on sijoitettu taideveistoksia muutaman metrin välein.
Puiston jälkeen olivat vuorossa dyynit. Kyltti informoi vain naisille varatusta nakurannnasta...
...vaan eipä ollut rannalla nakuilijoita häirittäväksi. Rannalla oli yhtä autiota kuin
Normandiassa edellisvuonna, kylmempää vain.
Jonkun aikaa hiekassa tallottuamme palasimme rantabulevardille. Yhtä autio oli sekin, muistikuvat edelliseltä käynniltä kesällä 2010 täyttivät sen kuvankauniilla virolaistytöillä myymässä jäätelöä kärryistään.
Lopulta saavutimme
Tervise Paradiis -kylpylään ja sen kahvilan lämmittävine kaakaoineen. Varsinainen hiekkaranta päättyy tähän. Hotellin edessä olevan ruovikon ylle on keksitty rakentaa luontopolku, ja sillepä riitti kuljeskelijoita koleassa syyssäässäkin.
.
