...ja takaa, Spreen kanavan puolelta.
Neues Museum korjattiin Museosaaren museoista viimeisenä ja avattiin vasta 2009, vielä 1984 siellä käydessäni koko paikka oli puskaa lykkäävänä rauniona. Tämä rauniomaisuus on tietoisesti haluttu myös säilyttää, jo ulkopuolen pilareista lähtien.
Historian puraisuja ei todellakaan ole paikattu.
Sama linja on jatkunut myös sisällä. Filosofiana on ollut, että samalla tavoin kuin museon esittelemät muinaiskulttuurien jäänteet ovat historian luomia fragmentteja, myös itse rakennus on sellainen.
Myös kokoelmien kohtalot on esitelty, niin sodassa tuhoutuneiden...
...kuin anastettujen osalta. Priamoksen kulta-aarre on edelleen Moskovassa.
Fragmentaarisuus hallitsee myös katetun sisäpihan näkymää.
Museo on kuuluisa erityisesti egyptiläisistä kokoelmistaan, niitä on tavallisista käyttöesineistä alkaen.
Ja tietysti oli myös veistoksia. Vaikuttavinta egyptiläisessä kuvanveistossa on se, että materiaalina usein on kova graniitti, ei mikään pehmeä marmori. Eikä rautaisista työkaluista vielä tietoakaan.
Kokoelmien helmi on tietysti Nefertitin rintakuva, joka oli hypetetty Mona Lisan mittoihin. Pystille oli varattu oma kulmikas huone ja vartija molemmille sisäänkäynneille. Kuvata ei saanut, joten tässä Wikimedian versio:
Alunperin näyttely on ollut todella immersiivinen siinä mielessä, että näyttelysalit oli rakennettu egyptiläistä tyyliä mukailevaksi. Myös niissä näkyvät sodan tuhot.
Myös Roomalla oli osionsa.
Auringonjumala Helios ja kattoikkuna.
Keskiaikaa unohtamatta...
Mescheden kirkon seinään n. v. 900 upotettuja ruukkuja, ilmeisesti akustiikan parantamiseksi.
Vuonna 1376 kuolleen Heinrich Beyer von Boppardin ja hänen vaimonsa hautakivi.
Ylimmässä kerroksessa oli esihistorian näyttely, joka edusti talon moderneinta näyttelydesignia.
Erilaisia materiaaleja sai kosketella...
...ja reiän poraamista kivikirveeseen kokeilla.
Esineitä mullassa (?)...
...ja hiekassa. Kaitpa berliiniläiset ovat seuloneet maaperästä ylimääräiset pieneläimet.
Pronssitorvi, jonka töräytyksiä kuului aika ajoin vaakapinnalla olavasta kaiuttimesta.
Ja tämän päälle sitten todella 1800-lukulainen museonäkymä! Englanninkielisen opaskirjan mukaan "study collection". Vitriinit ehkä sodanedellistä vintagea?
Lopuksi hämäränlainen kuva pääportaista, ikkunoista näkymä Spreen kanavan yli.
