Ruissalo kävellen

Ruissalon saaren päästä päähän kulkee paitsi maantie, myös asfaltoitu pyörätie sekä päällystämätön kävelytie, edellinen maantien eteläpuolella, jälkimmäinen sen pohjoispuolella. Kävelytien länsipää näyttää tältä, ja sille pääsee helpoimmin jäämällä pois bussista hotellin pysäkillä.

Kartan mukaan tummansinistä viivaa riittää edessä 6,4 kilometriä.

Vaan eihän sitä yhteen menoon tarvitse paarustaa. Reitin varrelta löytyy mm. Ruissalon kahvila Punainen Tupa.

Kuuvan tienhaaran vanhan, jo pitkään suljettuna olleen kaupan viereen oli ilmestynyt jäätelökioski.

Aika lailla matkan keskikohdasta löytyy myös hyvä lounaspaikka, Honkapirtti. Menu on joka päivä sama, hernekeittoa ja pannaria. Rakennus on myös osa Suomen sotahistoriaa, onhan se JR14:n sotilaiden Itä-Karjalan hirsistä rakentama. Rykmentti koottiin Turun ja lähikuntien miehistä ja sen sotaretki vei aina Jäämeren rannalle, mistä muistona ruoksalin seinällä onkin rykmentin tunnus, jääkarhu.

Luontokuvaajaksihan minusta ei ole, kännykällä ainakaan, mutta Ruissalosta voi leikillisesti sanoen löytää kaikkea arktisesta trooppiseen. Vaihtelua tuo myös maaaston mäkisyys, nousuja ja laskuja riittää.

Matkan varrelta, aivan maantien reunalta, löytyy myös FONS CHORAEI PHOEBEI PERENNIS – runoilija Choraeuksen alati pulppuava lähde, jonka kivinen allas on valmistunut jo 1849.

Vähän lähteestä eteenpäin Yliopiston kasvitieteellinen puutarha, jossa voi ihmetellä paljon eksoottisimpiakin kasveja.

Hieman reitiltä poiketen löytää lintutornin.

Tähän reitti sitten itäpäässä päättyy, tai alkaa, näkökulmasta riippuen.

Kotiin voi palata bussilla, tai kävellä läheiselle Ruissalon telakalle ja tehdä osan matkaa vesitse, Martinsillan pieleen keskustassa.

.