Matkalla pysähdyttiin rannikkotien varteen, ja koska matkakertomuksissa kuuluu aina liioitella, niin vedin otsikkoon myös Wild Atlantic Wayn, joka tarkoitta oikeastaan koko Irlannin länsirannikkoa. Moherin kallioiden tapaisia jyrkänteitä oli täälläkin, ja eihän kaukana sieltä vielä oltukaan.
Ilmeisen hyvä paikka kalliokiipeilylle.
Aransaaret näkyivät täältäkin.
Mutta Atlanttia oli jo katseltu. Mielenkiintoisempaa oli itse kallio, joka oli syöpynyt ja halkeillut erikoisin tavoin.
Kun oli vielä ihmetelty rannan flora...
ja fauna...
oli aika palata autolle...
ja suunnata retken viimeiseen pysähdykseen Galwayssa.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti