maanantai 1. huhtikuuta 2019

Maanpuolustusmuseon vieraana

Vierailin viime viikolla kollegoineni aluemuseotutkijan mukana tutustumassa Turussa pari vuotta toimineeseen yksityiseen museoon nimeltä Sa-Int Maanpuolustusmuseo. Kokoelma on yksityisen keräilyn tulosta, ja paikassa saa koskea kaikkeen, sovittaa päähänsä kypäriä, pukeutua (uudempiin) pukuihin jne. Aseet ovat luonnollisesti deaktivoituja.





Myös taistelukenttään sai kosketustuntuman. Dioraama oli suunniteltu näkövammaistenkin tunnusteltavaksi.


Vanhimmat esineet olivat sisällissodan ajoilta, tässä valkoisen soturin puku ja lattialla vesijäähdytteinen Maxim-konekivääri Sokolov-lavetilla.



Sotilaspuku M1922.


Lumipuku.


Talvi- ja jatkosodan pukuja.


Lumessa haavoittuneet evakuoitiin ahkiolla.


Lotat muonittamassa.


Aseet ovat sotahistoriansa lukeneille tuttuakin tutumpia. Täällä niitä pääsee käsittelemään niin että saa aserasvan tuoksunkin käsiinsä. Moniaistinen museokokemus siis mitä moderneimmassa mielessä.




Käsikranaattien keräilijää kiinnostivat tietysti käsikranaatit.


Kaikenlaista muutakin sotatoimissa tarvittavaa on esillä ja tutkiskeltavana.





Propagandajulisteet kuuluivat sota-ajan katukuvaan.



Maanpuolustukseen, usein aika väljästikin, liittyviä kirjoja ja lehtiä on esillä joka puolella, selattavissa nekin.


Museokentällä on nykyään vaatimuksia siitä että kävijöiden pitäisi saada koskea vähän kaikkeen, siis kuten omassa Kuralan kylämäessämme on saanut tehdä jo 30 vuotta. Tämän vaateen Sa-Int Maanpuolustusmuseo kiitettävästi täyttää.

Museo sijaitsee osoitteessa Iso-Heikkiläntie 5 ja on avoinna klo 12-17 joka päivä paitsi tiistaisin, sekä sopimuksen mukaan.
 

klo

1 kommentti:

  1. U-M Suonpää1. huhtikuuta 2019 klo 12.21

    Mielenkiintoinen! Täytyy mennä katsomaan, kun on Turussa.

    Mutta kun kaikki on noin avoimesti esillä, miten suojata pölyltä? Minulla on sama ongelma kotimuseossani, koska ei ole tarpeeksi vitriinejä. Peitän kankailla kaiken, missä ei ole vitriinisuojaa, kun museo on kiinni. Se on epäkäytännöllistä, mutta suojaa ainakin vähän. Koirankarvat tuppaavat joka paikkaan.

    Mitä tulee nykypäivän museoiden "koskemis"-muotiin. Sitä ei täällä Nukkenallemuseossa suosita. Sitäpaitsi, voi kuvitella, kuinka rikkimenevää vanha tavara on ja, miten suuria bakteeripesiä kaikesta tulee, jos jokikinen museokävijä koskee ja pyörittelee käsissään milloin mitäkin. Vanhaa täytyy kunnioittaa eikä koskea. Niin opittiin ennen. "Katsoa saa vain silmillään eikä käsillään", sanovat ranskalaiset lapsille.

    Ei kaikissa muotivillityksissä tarvitse olla mukana.

    VastaaPoista