Aten museo

Latviassa käytiin vielä Kalncempijssa sijaitsevassa Aten myllymuseossa, ja mikäpä oli kauniina kesäpäivänä tutustua tähän Viktors Kirpsin vuonna 1985 perustamaan ulkoilmamuseoon. Kun myllystä puhutaan, ollaan silloin tietysti veden ääressä.

Itse myllyssä oli muutamia museohuoneita.

Ja vanha kunnon kärpäsloukku oli täälläkin!

"Työkaluaihe punaisella pohjalla."

Rantaan vievän raitin varrella oli muita rakennuksia, kuten verstas...

ja paja.

Yhtä kesäistä idylliä oli ylempikin pihapiiri.

Kivikennuksen raunio oli muisto alueella sijainneesta Otten kartanosta.

Lisää esineistöä. En ole häävi kansatieteilijä (itse asiassa en ole opiskellut sitä päivääkään), mutta neuvostorekvisiittaa lukuun ottamatta Latvian aineellinen talonpoikaiskulttuuri ei paljon näyttänyt omastamme poikkeavan.

Riihessä oli piru vahtimassa, ja eikös suomalaisessakin perinteessä riiheen sijoiteta erinäisiä uskomustarinoita pitämään uuninvahti hereillä?

Pellavalihtakin löytyi, mutta myös tällainen värkki, jolla hevosvetoisesti voitiin loukuttaa suurempikin määrä pellavaa. Olisiko tässä oltu Latviassa meitä edellä?

Lopuksi kokoonnuttiin tilan päärakennukseen, jossa oppaamme tarjoili fingerporilliset mitäpä muuta kuin pontikkaa, joka tällä puolen rajaa oli yrtein maustettua.

Enpä panisi pahakseni hömssyjä suomalaisessakaan kotiseutumuseossa, mutta pahoin pelkään että sen kieltäisi useampikin laki ja varmuuden vuoksi jokin EU-direktiivikin (jotka tosin ovat voimassa Baltiassakin...).