Luontomuseon (jossa kuvaaminen kielletty) erikoisuutena oli kokoelma ultraviolettivaloon reagoivia mineraaleja. Veikeän näköinen tämä fluoresenssi-ilmiö olikin. Kuuleman mukaan tämä oli yksi kahdeksasta Euroopassa yleisölle auki olevasta "helottavien kivien" kokoelmasta.
Seuraavaksi ajeltiin läheisen järven saarelle, jossa sijaitsi *Liivinmaan ritarikunnan vuonna 1342 rakennuttama Marienburgin linna. Linnaa johti komtuuri, jonka alaisina oli vähintään 12 munkkiritariveljeä.
Ja kas, neitojen muuraaminen seiniin tuntuu olleen oikein tapana Vanhalla Liivinmaalla!
Eri asia sitten, ettei muureista paljoakaan jäljellä ole. Linna oli kuulunut ruotsalaisille vuodesta 1629, mutta Pohjan sodan aikana 1702 he mieluummin räjäyttivät sen kuin luovuttivat ehjänä venäläisille. Nykyään muurien jäänteet muodostavat pittoreskin kehän esiintymislavan ympärille.
Marienburgin antautumisen myötä myös Marta Skowrońska astui, kuten juhlallisesti sanotaan, historian näyttämälle. Kaupungin vallannut Boris Šeremetev otti kauniin tytön rakastajattarekseen ja ennen pitkää tämä saavutti saman aseman Pietari Suuren kanssa. Pietari otti Martan vaimokseen, ja ilmeisesti tämä oli ainut joka pystyi hillitsemään juoppohullun tsaarin raivonpuuskia. Pietarin kuoltua tämä alkujaan talonpoikaistyttö nousi Venäjän keisarinnaksi nimellä Katariina I (1725-27).
Martaa on tämän meteorimaisen nousun johdosta ollut omimassa useampikin kansakunta. Virolaisoppaallamme oli asiaan jälleen yksi näkökulma: ennen kuolemaansa keisarinna oli pyytänyt syödäkseen lapsuudestaan tuttua ruokaa, eräänlaista maitokeittoa, joka on virolainen erikoisuus. Joten selvä se, hän oli siis virolainen! :-)
*Viron ja Latvian aluetta hallinnut Liivinmaan ritaristo oli osa Saksalaista ritarikuntaa, mutta oman maamestarinsa alainen ja paljolti autonominen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti