Museoiden lainaustoiminta

Opiskelijoiden museoviikon merkeissä esittelimme eilen konservaattorin kanssa museoiden esinelainaustoimintaa. Ennen kuin kukaan innostuu pyytämään vaikkapa kuvan esittämää Meissenin pienoisveistosta takanreunalleen, kerrottakoon että lainaustoiminta rajoittuu käytännössä ammatillisesti hoidettujen museoiden näyttelytoiminnan piiriin. Asiakkaina Turun museokeskuksella ovat yleensä suurehkot eteläsuomalaiset museot ja toisaalta Varsinais-Suomen paikallismuseot.

Prosessi käynnistyy useimmiten puhelinsoitosta tai sähköpostista, jossa kerrotaan suunnitteilla olevan näyttelyn sisällöstä ja selvitellään olisiko meillä ko. aikakauteen, tapahtumaan tai henkilöihin liittyvää materiaalia. Tämä materiaali voi hyvin olla myös valokuvia tai arkistoaineistoa. Jos asiakkaalla on suht selkeä käsitys siitä mitä hän haluaa, selviää asia useimmiten muutamalla tietokantahaulla.

Kun lainattavat esineet ovat selvillä, lähettää asiakas lopullisen lainapyynnön, jossa määritellään lainaava taho, näyttelyn nimi ja kesto, sijainti sekä varsinainen laina-aika, joka luonnollisesti (kuljetukset, näyttelyn rakentaminen ja purkaminen) on aina hieman pidempi kuin itse näyttelyaika . Sen jälkeen käytännöt vaihtelevat: joissain museossa laaditaan lainaussopimus, jonka esimiestaso vahvistaa allekirjoituksin (varsin tavallinen taidemuseoiden tapa). Turun museokeskuksen kulttuurihistoriallisen kokoelman osalta tutkija tekee asiasta esityksen intendentille, tämän esityksen liitteeksi on lisätty myös esineiden vakuutusarvot. Intendentin päätöspöytäkirja on lainatapahtuman vahvistava asiakirja.

Asia siirtyy tässä vaiheessa konservaattoreille, jotka laativat esineistä kuntoraportit ja pakkaavat ne kuljetusta varten. Raportista voidaan myöhemmin päätellä onko esine kärsinyt vaurioita kuljetusten tai näyttelyn aikana. Esineiden luovutuksen yhteydessä niistä tehdään kolmiosainen lainakuitti, jonka lainansaajan edustaja allekirjoittaa. Viimeistään tässä vaiheessa hänen on myös esitettävä todiste siitä, että esineet on vakuutettu kuljetusten ja näyttelyn ajaksi.

Ja niin, eihän mikään ilmaista ole, eli lainatapahtumasta ja esineiden käsittelystä (mukaan lukien mahdollinen konservointi) laskutetaan lainansaajaa kulloinkin voimassa olevan hinnaston mukaan.

Esineiden palautuksen yhteydessä lainanantaja kuittaa esineet saaduksi, minkä jälkeen ne menevät konservaattoreille kuntotarkistusta varten.

Tässäpä lyhykäisyydessään (?) lainaustoiminnan kulku oman museoni näkökulmasta. Koetan jatkossa ahkerammin postata perjantaisin jotain museotoimintaan tai -kokoelmiin liittyvää.

Kuva: TMK/Museot Online