Gallian sota kuvitettuna

Viikonlopun kirjamessuilta ei tarttunut paljon mitään mukaan, muuan kuriositeetti kumminkin. Kyseessä on sarjakuvaversio Julius Caesarin kirjasta Gallian sota (Commentarii de bello Gallico). Gallia jakautui kolmeen osaan ja Caesarin kirja kahdeksaan, joista seitsemän kirjoitti hän itse ja viimeisen Aulius Hirtius. Jokainen osa kuvasi yhden vuoden tapahtumia Galliassa, Germaniassa ja Britanniassa aikana, jolloin Caesar siellä taisteli vuosina 58-50 eKr.

Kirja on paitsi latinankielen ja -opetuksen klassikko, myös sotapropagandan mestarinäyte. Gallian valtaus ei edes ole hyökkäyssotaa, vaan taistelut ja verilöylyt pannaan toimeen aina "liittolaisten auttamiseksi" tai kapinoiden kukistamiseksi. Ainoita uhreja ovat kavalien gallialaisten väijytyksiin joutuvat roomalaiset. Sitten on tietysti päähenkilö itse, joka (kolmannessa persoonassa itsestään kertoen) selviytyy neuvokkuudellan ja rohkeudellaan kerta toisensa jälkeen täpäristä tilanteista. Horjuuko roomalaisten rintama? Ei hätää, Caesar ryntää miekka kädessä paikalla ja pian on tilanne taas pelastettu. Brechtiä lainaten voisi kysyä "Kai hänellä ainakin kokki oli mukanaan?" Ainakin mukana olivat kenturiot Titus Pollo ja Lucius Vorenus, joista HBO teki Rooma-sarjansa päähenkilöitä.

Kuvitettuja klassikkoja ilmestyi Suomessa vuosina 1957-66 ja Caesarin valloitukset sen neljäntenä numerona. Jukka Kemppinen totesi Sarjakuvat-kirjansa vuoden 1982 painoksessa lehtien olevan "kuvottavan huonoja" ja aika lähelle arvio meni tässä tapauksessa. Kerronta on kökköä, puhekuplien sisältö painettu isoin kirjaimin, aseet ja varusteet aivan merkillisiä ja värien kohdistus mitä sattuu (painotekniikka tietysti oli silloin mitä oli).

Valtavaa määrää tapahtumia on pakko ollut karsia ja mm. kaksi sotaretkeä Britanniaan on kuitattu pelkällä maininnalla. Gallialaisten viimeinen kansannousu Vercingetorixin johdolla on  tietysti mukana, tässä havaintopiirustus Alesian dramaattisesta piirityksestä.

Mutta eihän Rooman voittamatonta sotapäällikköä vastaan auttanut edes suunnaton ylivoima, vaan tappiolle jäivät gallit.

Kuvitettuja klassikoita olisi Wikipedian mukaan ilmestynyt suomeksi 137 kpl. Useimpia niitä en muista ikinä antikvariaateissa nähneeni. Itselläni oli lapsena ainakin No 11 Waterloo ja No 32 Terrorin kourissa. Jännittäviltä ne silloin tuntuivat ja luettavan vähyyden ja nuoruuden innon vuoksi tuli ne luettua moneen kertaan. Itse asiassa tätä kirjoitettaessa muistuu mieleen että olisin niistä toisen joltain kirjamessuilta taannoin hankkinutkin. Täytyypä suorittaa aika-arkeologisia* kaivauksia kokoelmien parissa, jos vaikka blogin Sarjakuvat-tunnisteen lukemaa saisi kasvatettua.

* Tämä on luonnollisesti viittaus PopuLAARI-blogiin, jonka tontille tässä vähän menin. Katsottakoon tribuutiksi kuten nykyään tavataan sanoa.