Sauvon ja Kemiönsaaren esihistoriakohteilla

Lauantainen retki suuntautui Sauvoon ja Kemiönsaarelle, joissa molemmissa vierailtiin esihistoriallisilla muinaisjäänteillä.

Ensimmäinen kohde olivat Riihipellon kuppikivet.

Suuremmasta kivestä on arkeologi laskenut kerrassaan 79 kuppia.

Tien toisella olisi ollut Lautkankareen linnavuori, mutta sinne ei tällä kertaa kiivetty.

Vähän matkan päässä oli Korvalan rautakautinen kalmisto. Haudoista on arkeologisten kaivausten jäljiltä maanpinnalla vähäisiä jäänteitä näkyvissä.

Kemiönsaaren puolella poikettiin Skrinnanbergetin pronssikautisilla hautaröykkiöillä. Sellaisten tapaan ne olivat korkean mäen päällä, aikoinaan mereen työntyneessä niemessä.

Hienoimmat kaikista olivat kuitenkin Hammarsbodan kolme pronssikautista hautaröykkiötä (alunperin niitä on ollut paikalla viisi). Kaikkien keskellä on "kraatteri", kenties lahonneen puurakenteen romahtamisen seurauksena syntynyt?

Keskimmäisin ja pienin oli myös sammaloitunein.

Kuva kolmannesta röykkiöstä kertoo myös miten komeassa maisemassa, viljeyaukeiden keskellä (ja tien vieressä) nämä muinaismuistot ovat.

Aikoinaan pelllon paikalla lainehti meri, ja sen havainnollistamiseksi tähän sopii kuva Turun linnan vanhan perusnäyttelyn pronssikautta kuvanneesta vitriinistä.

Ensimmäistä kertaa kuulin että vaikka poltetusta ihmisestä jää luuta 3,5 kg, on hautaröykkiöistä löytynyt luuta kenties vain kymmeniä tai satoja grammoja. Eikö koko ruumista poltettu vai eikö luuaines ole säilynyt?

Lopuksi pysähdyttiin vielä Nöjiksen kivikautisella asuinpaikalla. Autosta poistumatta kuuntelimme selostusta kivikautisesta elämästä tällä paikalla sijainneella hiekkarannalla.

.