Ulvilan Pyhän Olavin kirkko on historiallisen Satakunnan vanhin keskiaikainen kirkko, ja ajoitettu 1400-1500-lukujen vaihteeseen.
Kirkko on taalainmaalaisen rakennusmestarin työtä, ja säilynyt lähes täydellisesti keskiaikaisessa asussaan. Tiilinen päätykolmio on ollut esikuvana muille Satakunnan kirkoille. Vaakunanmuotoisiin syvennyksiin lienee ollut maalattuina rakentamisen kustantaneiden aatelisten vaakunoita.
Jotain lienee ollut kuvattuna myös kulmissa olevien tukipilareiden eli kontreforien syvennyksiin, ehkä pyhäinkuvia?
Myös sakariston päädyssä on tiilikoristelua, "vaakunakilvet" kuitenkin oudosti kyljellään.
Oppaamme Ilari Aalto seisomassa sakariston päädyssä, täsmälleen paikassa, josta vuonna 2004 salaojituksen yhteydessä löydettiin Suomen suurin keskiaikainen rahakätkö, 1474 kolikkoa sisältänyt tinaruukku eli ns. Ulvilan raha-aarre.
Ulvilan kaupunki perustettiin 1365, ja sijaitsi kirkon vieressä. Mitään siitä ei enää ole näkyvissä maanpinnan yläpuolella.
Ilari eteläseinän papinoven viereisessä syvennyksessä, joka perimätiedon mukaan toimi jonkinlaisena häpeäpenkkinä. Komeron seinissä kirkkoa vanhempia keskiaikaisia hautakiviä.
Kuvaaminen sisällä kirkossa meni kilpajuoksuksi hääväen kanssa, joten tässä vain muutama otos. Seinämaalauksia ei juuri ole, mutta kaikki 12 vihkimäristiä ovat jäljellä. Ilari osoittamassa yhtä, jonka keskellä reikä. Siihen tuikattiin kynttilänjalka, kun kynttilää poltettiin kirkon vihkimisen vuosipäivänä. Kuvassa myös toinen alttarin molemmin puolin olevista kuninkaantuoleista.
Puinen kuorilehteri on hävinnyt, mutta siltä pääsi ylhäällä seinässä olevan oven kautta ullakolle johtaviin muurinsisäisiin portaisiin. Kuvassa myös Anna itse kolmantena -veistos, mahdollisesti Gotlannissa tehty.
Marsalkka Kustaa Hornin puoliso Barbro Kurckin lahjoittama saarnastuoli on vuodelta 1659.
Kirkon suojelija Pyhä Olavi kirveineen. Kultaus ja värit ovat poikkeuksellisen hyvin säilyneet. Tekijäksi Olaville kuin myös alttarin vasemmalla puolella olevalle krisifiksille Carl Axel Nordman arvioi "Ulvilan mestariksi" nimetyn lyypekkiläisen tai Lyypekissä koulutuksen saaneen taiteilijan.
Olavin vieressä on, ei Suomen vanhin, vaan Suomen uuden ajan alun vanhin penkki. Näin siksi, että keskiaika Suomessa jatkuu vuoden 1527 reformaation tienoille, ja penkille tehty dendrokronologinen ajoitus antoi valmistusajankohdaksi 1530-luvun alun.
Kirkko on yksilaivainen, ja holvien tähtiholvaus tyypiltään ns. Sture-holvaus.
Tavanomaisempien hautajaisvaakunoiden lisäksi kirkossa oli myös tätä pelkistetympää mallia.
Vielä viimeinen vilkaisu kirkkosaliin...
ennen livahtamista asehuoneeseen, jonka kynnyskivenä oli vanha hautakivi tai -paasi tai mitä nämä ovatkaan.
Asehuoneessa on myös kirkon vanhin, 1200-luvulta oleva hautakivi, varsin pelkistetty puumerkin tapainen tunnus siinäkin.
Suurvalta-ajan hautapaadet olivat toista maata. Tässä Axel Kurck varusteineen.
Vieressä Gödik Fincken ja puolisonsa Elisabeth Boijen paasi.
Asehuoneessa on myös esillä osa edellä mainitusta, sakariston seinän juurelta löydettyä raha-aarretta.
Kirkkomaan portin laatta mainitsikin paikan, jonne seuraavaksi suunnattiin.
Ulvilan kirkon puiset kattotuolit ovat hyvin säilyneet, löytyypä ullakolta keskiaikainen nostolaitekin. Kattoristikoiden ratkojat -projektin kuvia Facebookissa.
Ulvilan kirkko Kyppi-palvelussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti