Kaponieeri: Kupittaankadun nähtävyyksiä

Turussa on Itäinen ja Läntinen Pitkäkatu, mutta ruutukaava-alueen ehdottomasti pisin katu on Kupittaankatu. Se rajasi Engelin piirtämää asemakaava-aluetta kaakossa, ja nimenä oli silloin Itäinen Linjakatu (Östra Linjegatan). Kupittaankaduksi se muuttui sata vuotta sitten 1924.

Katu on pitkä, mutta itse asiassa sen sekä alku- että loppupäässä on eräänlaiset pidentymät, alkupäässä lähes Kupittaan asemalta saakka, eli Joukahaisenkadulta alkaen.

Lähdemme siis liikkeelle Joukahaisenkadulta.

Kävelyreitti kulkee IT-alan toimitilojen läpi...

Lemminkäisenkadulle, josta alkaen reitillä on jo nimikin, Lenkkipolku.

Alue kulkee LSO:n entisen alueen halki. "Loson nakkipianolla" ehti monikin vanhemmista opiskelijapolvista olla kesätöissä, nyt jäljellä on enää yksi piipuntynkä uuden asuntoalueen keskellä.

Varsinaisesti Kupittaankatu alkaa tästä, Kaivokadun kulmasta. Vasemmalle jää Seikkailupuisto, tuttu kaiketi kaikille turkulaisille lapsiperheille.

Oikealle jää 1960-luvun kerrostaloja. Kantakaupunkia, ruutukaava-aluetta, mutta katsokaa miten väljää ja vihreää verrattuna Kirstinpuiston ja Herttuankulman hirvityksiin, joita Turkuun nyt rakennetaan!

Seikkis on osa vasemmalle jäävää Kupittaanpuistoa, jonka Kupittaan lähteelle vievä puistotie näkyy jo 1800-luvun alun kartoissa. Asemakaavan raja ei tässä kohtaa ollut kaupungin raja, vaan kaupungin alue jatkui kauemmas ns. eteläisenä takamaana. Siksi Uudenmaantien suunnassa on mm. Piispanristin hautausmaa, suuria sairaala-alueita sekä puisto- ja urheilualueita - mutta ei esikaupunkialueita.

Kaukoliikenteen bussilla Helsingin suunnasta Turkuun tulevat kuulevat aina yhden pysäkeistä olevan Uudenmaan tulli, ja sehän on tämä puistikko, jossa on Jussi Vikaisen Summan taistelun muistomerkki.

Kupittaanpuiston kulman sähkömuuntajan seiniä koristaa Kim Simonssonin keramiikkateos Temppeli, kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 peruja, ja jäljellä, toisin kuin Puutorilla ollut Pekka Paikkarin Iglu, joka on jo jouduttu purkamaan.

Uudenmaankadun ylittäessämme siirrymme Turun I kaupunginosasta II kaupunginosaan. Vasemmalle jää aina III kaupunginosaan asti jatkuva ruotsalaistalojen vyöhyke. Talot saatiin lahjoituksena Ruotsista talvisodan jälkeen.

Oikealle, pitkin Tähtitorninkatua avautuu näkymä Vartiovuorelle, jos ei nyt ihan tähtitorniin, niin Luostarinmäen museon harmaisiin mökkeröisiin asti kuitenkin.

Uudempien kerrostalojen seasta voi bongata joitain vanhempiakin, kuten tämän Veljekset Thomanderin suunnitteleman ja vuonna 1911 valmistuneen 2-kerroksisen asuintalon.

Pitkin koko ruotsalaistalojen aluetta kulkee tässä kohtaa Kupittaankatua puurivi. Liikenteen puolestakin alue näin kesäpäivänä oli varsin hiljaista.

Kaskenkadun ylitettyämme olemme Turun III kaupunginosassa.

Kirjojakin olisi maksutta saanut, mutta nirsolle flaneurille ei niistä mikään kelvannut.

Kadun oikealla puolella alkaa jo näkyä vanhoja puutaloja, kuten tämä vuonna 1924 valmistunut...

ja vieläkin vanhempi vuodelta 1909, kummatkin osana läpi korttelin Itäiselle Pitkällekadulle ulottuvia taloryhmiä. Kuten jo postauksen ylimmästä kartasta käy ilmi, nämä It. Pitkänkadun ja Kupittaankadun korttelit olivat kapeampia kuin muut, ja tontit pienempiä, vähävaraisemmille tarkoitettuja.

Sepänkatua ylittäessä tuli mieleen, että kulmassa on kaiketi aikaisemmin paikalla olleen talon kivijalka.

Vastapäätä Kupittaankadun vasemmalla puolen oli Puropellon koulu muraaleineen, se onkin jo Mäntymäen kaupunginosaa.

Koulun jälkeen onkin kadun vanhinta rakennuskantaa, vaakamestari ja kauppaneuvos Johan Christian Trappin (1793-1860) 1830-luvulla perheensä kesämökiksi rakennuttama maatalo. Trappin taloina tunnetaan myös Läntinen Rantakatu 5:ssä oleva rakennus, samoin kuin Åbo Akademin päärakennus, ulkopaikkakuntalaisen päätä näin sekoittaakseni. Oikealle on rakenteilla paritalo, sen tieltä purettiin tilaan kuulunut karjarakennus.

Oikealla puolen katua pian sen jälkeen on nk. Rettigin vapriikitaloja, jotka rakensi Åbo Arbetarebostadsaktiebolaget vuosina 1885–88 kaupunginarkkitehti Arthur Kajanuksen laatimien piirustusten mukaan. Piispankadulla on huomattavasti kuuluisampi vastaava taloryhmä, kolmas, jo purettu, oli Rauhankadulla lähellä rautatieasemaa.

Paikan nähtävyys on kuitenkin jotain, mitä ei enää ole. Porttikivistä oikeanpuoleisen...

päällä oli nimittäin viime syksyyn asti runoilija Jarkko Laineen (1947-2006) päätä kuvaava veistos, joka tuolloin katosi ja lienee jo sulatettu.

Seuraavassa risteyksessä on Vuorityömiehenkadun molemmin puolin klassistisia puutaloja alakerran liiketiloineen. Puusta sai rakentaa vain yhden kerroksen, alakerta siis tiiltä. Liiketoiminta on tosin kadonnut, jokin kampaamo siinä näytti sinnittelevän.

Betaniankadun ylitettyämme olemme Turun IV kaupunginosassa, myös Martin kaupunginosana tunnetussa. Tästä eteenpäin kadun molemmin puolin on puutalo-osakeyhtiöitä Portsan tapaan, vaikkei alue Portsan tapaan niin kuuluisa olekaan.

Maarit Nissilän Matkan varrelta -teoksesta alkaen Kupittaankadun vasen puoli on Vähä-Heikkilän kaupunginosaa. Alue ei ollut enää eteläistä takamaata, vaan Kaarinan pitäjää, joten vasemmalta alkavan Myllymäentien varteen syntyi yksi Turun esikaupungeista 1800-luvun lopussa.