Koknesen linna on joskus sijainnut korkealla jokitörmällä, nyt se on tekoaltaan vesirajassa.
Matka jatkui Lielvārdeen, jossa on Latvian kansalliseepokselle ja sen kirjoittajalle omistettu museo.
Museossa esiteltiin pitkää punavalkoista vyötä, jota tämän seudun naiset ovat kantaneet, naimattomilla solmu sivulla, naiduilla keskellä vyötäröä.
Venäjän armeijassa upseerina palvellut Andrejs Pumpurs julkaisi kansantarinoihin pohjaavan eepoksensa Lāčplēsis eli Karhunkaataja vuonna 1888. Opastus museossa tulikin käsittämään karhunkaatajan tarinan esittämisen matkalaisten joukosta haalituin esiintyjin. Armeliaasti en nyt julkaise näytelmästä kuvia, mutta hauskaa oli.
Ulkona pihalla olivat Karhunkaatajan tyyyny ja peitto.
Riikaan saavuttiin auringon jo laskiessa, ja majoituttiin vanhasta kaupungista katosen joen takana olevaan Radisson Blu Daugavaan. Laskujeni mukaan yövyin hotellissa jo kolmatta kertaa, ja Riiassa ylipäätään viidennettä. Huoneesta oli suorastaan maalaukselliset näkymät keskustaan.
Sillan yli ehdittiin viimeisten auringonsäteitten valossa.
Ja niin, se Lāčplēsis olikin tuttu jos ei kansalliseepoksena niin olutmerkkinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti