perjantai 19. heinäkuuta 2019

Keittomaalin valmistusta Kuralassa

Kuralan kylämäessä valmistettiin keskiviikkona keittomaalia, jota usein kutsutaan punamullaksi, mutta itse asiassa punamultajauhe on vain sen yksi ainesosa. Keittäjinä toimivat Turun museokeskuksen Simo Kemppainen ja Johanna Viitaharju.


Paikalle tullessani veteen oli lisätty jo rautasulfaatti eli rautavihtrilli.


Maalinkeitto on hieman kuin ruoanlaittoa. Ruisjauho toimii maalissa sideaineena. Nyt se keitettiinn erikseen...


ja sekaan sekoitettiin vesi-vihtrilli-seosta, ennen kuin "puuro" lisättiin tynnyriin.



Punamultaa on eri laatuja, tässä käytettiin sekä italianpunaista että että extraa, molemmat Hangon Väri Oy:n tuotteita.


Tässä itse pigmenttiä.


Keitos punamullan lisäämisen jälkeen. Kuten jaossa olleessa ohjeessakin muistutettiin, punamullan lisääminen saa keitoksen kiehumaan, ja todella pinta alkoi uhkaavasti kohota, mutta liraus kylmää vettä rauhoitti tilanteen.


Vielä tarvittiin lisää mausteita, kuten vernissaa eli keitettyä pellavaöljyä. Vernissaa eivät kuulemma puristit hyväksy, mutta se parantaa tarttuvuutta ja tummentaa sävyä.


Lopuksi vielä tarkoin punnittu annos suolaa. Keittomaali on tuoretuote, joka pitää käyttää suht heti, suola lisää säilyvyyttä.


Valmista tuotosta.


Kokeeksi tehty sively lautaan todisti koostumuksen oikeaksi.


Maali tulee Kuralan Vähä-Kohmon puimalan nk. Tryskimakasiinin ulkoseinään. Rakennus on vastikään kunnostettu yhdeksi Turun museokeskuksen kokous- ja juhlakäyttöön vuokrattavista tiloista.

PÄIVITYS 24.7.2019

Viikon kuluttua keittämisestä maalattiin Tryskimakasiinia niin kauan kuin maalia riitti. Lisää pitää keittää.

 .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti