Hangon rintamamuseo uudisti näyttelynsä pari vuotta sitten. Itse olin paikassa ensimmäistä kertaa. Talvisodan seurauksena Suomi joutui luovuttamaan Hankoniemen Neuvostoliiton tukikohdaksi. Jatkosodan alussa sinne muodostui siten yksi sodan rintamista, jonne sijoitettiin mm. ruostalaisvapaaehtoisten joukko-osasto. Niemeä ei kuitenkaan vallattu, vaan puna-armeija ja -laivasto vetäytyi sieltä vuoden 1941 lopussa.
Pelkkää rauhallista asemasotaa tämä ei ollut. Kuuluisin on Bengtskärin majakasta käyty taistelu.
Vastustajina Itämeren laivaston matruusit ja puna-armeija.
Vesijäädytteinen Maxim-kuularuisku sokolov-lavetilla on tullut bongattua monessa paikassa, täällä sekä metallisilla että kankaisilla panosvöillä.
Oman puolen miehiä. Usein pienemmissä sotamuseoissa on aika järkyttävän näköiset nuket ja niin täälläkin.
Upseeri rajatolpalla.
Lapiotöitä asemasodassa riitti.
Punaisen Hangon esineistöä.
Neukkujen raskas 120 mm kranaatinheitin, maalöytö takavuosilta.
Sotalapsi lähdössä Ruotsiin. Ruotsinkielisinä Hankoniemen lapsilla oli siellä kielen puolesta helpompaa.
Tykkihalli jäi harmi kyllä vähäiselle tarkastelulle...
eikä Hangon Tulliniemen arkeologisista kaivauksista kertovaan näyttelyyn...
sillä ohjelmaan kuuluneiden kahvien piti vielä ehtiä aluetta kiertävälle "sotapolulle". Kierros kävi enemmänkin pelkästä liikunnasta. Kauheasti nähtävää ei ollut, ammoin maatuneita juoksuhautoja ja korsuja lukuunottamatta. Ne erottuivat painanteina metsässä. Mukaan sai plarin, joka ketoi mitä missäkin numerokyltein merkityssä paikassa oli aikoinaan ollut.
Suon reunaan oli ammuttu, ja haudattu, yksinään hyökkäämään lähtenyt neuvostosotilas.
"Kuoleman kukkulalle" ennallistettu juoksuhauta. Paikassa sai 17 suomalaista ja ruotsalaista sotilasta tarkka-ampujien luodeista.
Ruotsalaisvapaahetoiset antoivat korsulleen nimeksi "Den Gyllene Freden", kuuluisan tukholmalaisravintolan mukaan. Sen alkuperäinen sijainti oli merkitty sotapolulla, ja siitä oli rakennettu ennallistus lähemmäs museota.
Pleksin läpi saattoi silmäillä sisustusta.
Museon etupihalla oli vielä juoksuhautoja...
ja sotasaaliiksi saatu T-26.
Parikin 45 mm panssaritorjuntaykkiä...
ja 105 mm kanuuna...
jonka putken suussa oli linnunpesä!
Aivan etumaisena, Helsingistä hankoon vievän tien varrressa oli vielä yksi entisöity kanuuna.
Tukiostoksena tuli vielä hankittua toisen maailmansodan aikaiseksi sanottu kenttälapio, jolla kotona on löytynyt käyttööä kompostinhoidossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti