"Todellisuuspohjaisessa kertomuksessa" joukko jääkäreitä käy sabotaasikoulutuksen Saksassa 1916 ja lähtee sitten pommilaukkuineen retkille Pohjoismaihin. Laivoja räjäytellään upoksiin Pohjanlahden satamissa, "ryssän kätyreitä" väistellään, ja tyttöihin luodaan romanttisia silmäyksiä siellä sun täällä. Tuuri loppuu Jäämeren rannalla ja salaisille asiamiehille napsahtaa vankilatuomio, mikä estää osallistumasta kauan odotettuun vapaussotaan.
Inspiraationa ovat olleet (ihan nimeltä mainiten) Sulo-Weikko Pekkolan jo alunperinkin varsin väritetyt jääkärimuistelmat. Wikipedia tietää tekijän kirjoittaneen erinäisiä kotieläinhoidon oppaita, ja osallistuneen sisällissotaan valkoisten riveissä. Ehkä häntä harmitti ettei koskaan lähtenyt jääkäriksi, ja kirjoitteli tätä Siipikarja-lehden toimittajana pöytälaatikkoonsa, julkaisten sen vasta eläkepäivinään, 70 vuotta täytettyään.
Ei mikään kirjallinen helmi, ja oikeastaan tulin ajatelleeksi, mikä kirjallisuushistoriallinen seuraus olisi ollut sillä ettei aktivistien vapaustaistelu olisikaan suistunut veriseksi sisällissodaksi. Kun niin kuitenkin kävi, on sodan kirjalliseksi monumentiksi noussut aikakautta lähinnä punaisten näkökulmasta kuvannut Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla. Olisiko meillä ilman sisällissotaa sen sijasta jokin vapaustaistelun kansalliseepos?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti