Maan alta ja päältä 2017

Arkeologisia kenttätöitä Varsinais-Suomessa 2017 Vanhalla raatihuoneella käsittelevän tapahtuman avannut Riikka Mustonen esitteli myös paikalle tuodun miekanponnen, Padasjoelta metallinetsijöiden löytämän, ja myös näiden rahoituksella konservoidun. Ponsi on luetteloitu Kansallismuseon kokoelmiin.

Jouko Pukkila esitteli Turun Räntämäen Riihivainion muinaispellon tutkimuksia. Pellon viljelykaudella Kiukaisten kullttuurin ajoilta esiroomalaiseen aikaan paikka on ollut tietysti saari (mitä ei Turun osalta aina tahdo muistaa). Toisin kuin rautakauden pelloissa, jotka on ristiinkynnetty suorakulmaisesti, ovat auranvaot Riihivainiossa epämääräisemman suuntaisia. Ja ovatko mutkittelevat puro-uomat ajaneet ojituksen virkaa?

Turun yliopiston arkeologian opetuskaivaukset on sattuneesta syystä useampana vuonna pidetty Ravattulan Ristimäessä, mutta viime kesänä Juha Ruohonen oli etsimässä kirkonpaikkaa Piikkiön Rungon Ristkankareesta. Ei löytynyt kirkkoa, mutta esineistöä merovinki-viikinkikauden elämästä kylläkin. Aiheesta myös Piikkiö-seuran verkkojulkaisussa.

Hanna-Maria Pellinen kertoi tutkimuksista jotka tehtiin laajalti uutisoiden tapauksen perusteella: koiraansa ulkoiluttanut halikkolainen löysi rautakautisen kylänpaikan. Löytöjä oli kohtuullisen paljon, mm. eläinten (ei ihmisten) palanutta luuta. Palanut savi tuli ilmeisesti pystykangaspuisen painoista. Opin myös että rautakautiset asuinpaikat ovat laajempia kuin keskiaikaiset (mutta miksi?) ja että (seinien) savitiivisteen puuttuminen viittaisi viikinkiajan hirsirakenteisiin asumuksiin. tosin huomautettiin  savitiivisteen voivan säilyä vain jos talo on palanut. Pari viikkoa sitten samainen koiranulkoiluttaja oli löytänyt myrskyn kaataman puun paljastamasta kalliosta kuppikiviä, mikä näin kuppikivien ystäville tiedoksi. Puhuttiinpa siitäkin viittaavatko kupit taloihin vai yksittäisiin henkilöihin, mutta ei puututa tähän ilmeisen ratkaisemattomaan spekulointiin enempää.

Hans-Peter Schulz esitteli kalannin kunnan muinaisjäännösten inventointia, josta parhaiten jäi mieleen hänen alussa esittämänsä ajatus siitä miksi 1800-luvun lopulla esihistoriallisia löytöjä alkoi tulla yhä enemmän: nälkävuosien jälkeen kehitettiin ottamalla hevonen yhä enemmässä määrin vetojuhdaksi, aurat paranivat, ja seurauksena kynnettiin laajemmilta alueilta ja syvemmältä. Itse Kalannin aluetta on tutkittu 1800-luvun lopulta lähtien, mutta vasta Ella kivikoskesta lähtien ammattimaisemmin. Jälleen kerran maannousu ja rantaviivan muutokset ovat keskeisessä asemassa. Vuonna 1600 eKr. lähes koko Kalanti oli veden alla, ajanlaksun alun tienoillakin vielä puoliksi. Jossain vaiheessa tuleva Sirppujoki muodosti helposti puolustettavan "vuonon" viljavine rantamaineen. Historiallisen ajan kantatalot näyttävät sijoittuvan 1100-luvun rantaviivalle. Opinpa senkin että (rautakauden?) asuinalueen suhde kalmistoalueeseen on 5:1. Hiittenpiikainrinkinä tunnetun muinaisjäännöksen Schultz tulkitsi kalastajien tukikohdaksi vertailukohtana Pohjanmaan vastaavat rakennelmat.

Maija Helamaa kertoi Maarian Kärsämäen edelleen kaivauksista joista kuultiin myös edellisenä vuonna. Kuten jo tuolloin kerrottiin, parhaiten kulttuurikerros oli säästynyt tien alla, ei niinkään sen vieressä. Ristiinkynnettyä peltoa oli löytynyt täältäkin, sekä hämmentävän paljon erilaisia kuoppia joille ei mitään selitystä (tienvarren aitaa lukuun ottamatta) tuntunut löytyvän. (Mieleeni tuli miten metallinetsijöiden kuopat joskus tulkitaan? Itse asiassa edellinen esiintyjä oli kuopan kaivamisen - se kun saatettaisinnmyöhemmin tulkita ties miten - sijasta turvautunut muinaisjäännösinventoinnissa kairaamiseen... mutta miltähän kairanreiät sitten joskus tulkitaan?). Vielä hämmentävämpä olivat eläinten haudat, maan poveen oli päätynyt ainakin nauta, varsa, ja sika ketarat pystyssä. Tyhjiäkin hautoja löytyi - jäljettömiin maatuneiden eläinten vai ihmisten?

Kukka Hammarström esitteli Kaarinan kunnan satsausta Kuninkaantien perinnemaisemiin vuosina 2017-2018. Kohteita sen varrella Kaarinassa ja siihen nykysin kuuluvassa Piikkiössä riittääkin. Lisää vielä tänä vuonna Kaarinan kaupungin verkkosivuilla.

Markus Kivistön edustama Sigillum Oy oli edellisvuoden tapaan ollut mukana kaukolämpötyömaalla Tuomiokirkon ympäristössä, tällä kertaa ns. Reuterska husetin ja Henrikinkadun alueella. Kaivettu oli paloa edeltäneen ajan tontteja ja kadonnutta Koulumestarinkatua. Löytöjä oli vähän, ja ehkä keskeisin havainto se että talot oli rakennettu ilman hirsiperustusa, maa kait kovempaa täällä kuin muussa kohtaa vanhaa Turkua. Myös Aurakadin ja Läntisen rantakadun risteyksessä olevaa Gillesgårdenin talon nurkilla oli kaiveltu, jälkiä oli löydetty sitä vanhemmista Augustinin ja Rosenmüllerin taloista. Sanasta halssi tulee monille mielenn purjehdus, mutta ainakin Turussa se tarkoittaa myös portaita pihalta alas kellariin. Gillesgårdenin erikoisin löytö oli ollut harppuuna, jonka taloon tuleva kalaravintola haluaisi esille tiloihinsa.

Parina edellisenä vuonna pääosassa on ollut Ristimäen kirkonpaikka, mutta nyt sen oli vienyt viimeisenä esitellyt Katedraalikoulun liikuntasalin kaivaukset, jotka Turussa ovat saaneet aikaan joltisenkin mediahälinän, innostuneimmat ovat puhuneet jo Pompeijista, vaikka aivan vieressä ovat jo parikymmentä vuotta olleet Aboa Vetuksen museoidut rauniot, ja itse asiassa mistä tahansa kohtaa paloa edeltäneen ajan Turkua kaivamalla löytyisi lisää. Arkeologit 3D-dokumentoivat kaivauksiaan pääasiassa laserkeilauksella, mutta Muuritutkimus ky:n kaivauksia esitelleet Kari Uotila ja Jani Widgren kohahduttivat yleisöä valokuvaamalla luodulla 3D-mallilla kaivaustilanteesta parin viikon takaa. Sen kuvaaminen oli vienyt vain yhden iltapäivä, ja itse malli oli tuotettu Yhdysvalloissa. Kyseessä siis kokeilu kaivausten visualisoimiseksi, ja lupauksia kuultiin sen saamiseksi myös verkkoon.

Ei Kattanin liikkahallista tässä sen enempää, sillä tilaisuus päättyi paikan esittelyyn (postauksen alun kuva sieltä), jossa räpsityistä kuvista oma postauksensa myöhemmin.