Tekstin mukaan veistos oli vuodelta 1965.
Tasanteelta avautui näkymä huomattavasti vanhempaan muistomerkkiin, punaiseen minareettiin 1300-luvulta, sekä alas vanhankaupungin basaariin.
Minareetin juurella oli sijainnut moskeija ja koulu eli madrassa. Nyt paikka on museona.
Matka jatkui kapeita kujia halki basaarin. Kaupankäynti ei ollut alkuunkaan täydessä vauhdissa, mutta silti vähän joka puolelta huudeltiin tervetulotoivotuksia suomeksi. Joko kerta kaikkiaan näytimme suomalaisilta tai sitten tieto suomalaisesta risteilyaluksesta oli kiirinyt edellämme.
Kujanjuoksusta oli äkkiä selvitty ja edessä oli Antalyan vanha satama. Perustamistarun mukaan kuningas Attalos oli käskenyt etsiä kauneimman paikan mitä valtakunnasta löytyy, ja näin oli Attalia saanut alkunsa. Antalyahan on yhdessä mm. televisiosta tutun Alanyan kanssa osa ns. Turkin rivieraa.
Aallonmurtaja.
Vähän matkan päässä oli kuukautta aiemmin haaksirikkoutunut alus.
Satama itse oli huviveneiden kansoittama.
Runsaasti oli myös aluksia, joita saattoi vuokrata meriretkeä varten, tässä yksi sellainen lähdössä.
Eipä sitten muuta kuin uusi kujanjuoksu läpi kaupustelijoiden. Ja tulihan sieltä jotain roipetta ostettua...
Matkalla ylös bongattiin myös tämä rakennelma, jonka Wikipedia tiesi roomalaisaikaiseksi kellotorniksi. Roomalaisilla ei viisarikelloja ollut, joten se lienee myöhempi lisäys. :-)
Tämän taas tiesi Wikipedia Tekeli Mehmet Paşan moskeijaksi.
Tässä molemmat nähtävyydet samassa kuvassa, jossa myös jahdataan kameralla kulkukoiria ja kissoja.
Niin, ne kissat ja koirat. Kulkukissoja laskettiin matkalla kaikista maista yhteensä yli 70 kpl, suurin keskittymä kuitenkin Antalyasta.
Tästä tötsästä en kerta kaikkiaan tiedä mikä se on. Julistetaanpa sen tunnistaminen siis yleisökilpailuksi.
Kaikkien nähtävyyksien jälkeen kelpasi nauttia kahvit kaupungin uudella puolella. Palvelu oli ystävällistä ja maksaa olisi voinut euroilla. Turkin liiroja oli kuitenkin tullut vaihdettua, joten törsättiin niitä.
Antalyan varsinaisessa satamassa ei paljon nähtävää ollut, mutta komeita vuoria ympärillä tosin oli...
...ja Kristina Katarinan henkilöstöllä tilaisuus pelata sählyä laiturilla! :-)
Antalyan retki oli oikeastaan ainoa, joka jäi harmittamaan siinä mielessä, että saman asian olisi ajanut hieman parempi etukäteispreppaus nähtävyyksistä ja ajo paikallisbussilla keskustaan ja takaisin. Risteilyjen yhteydessä tehtävät retket kun ovat aika kalliinpuoleisia. Mutta niin tai näin, elämyshän tuo päivä Turkissa oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti