lauantai 27. kesäkuuta 2015

Keskiaikaa Turussa 2015

Sää ei ole tämän vuotista Turun kesän huipennusta, Vanhan suurtorin keskiaikamarkkinoita vielä suosinut, tosin eilen ehti olla sen verran pouta että nappasin muutaman kuvan saippuakuplataiteilijasta...


raatimiehistä sahtituvassa...


miekkailijoista...


Räikästä...


Suurtorin laidan Katedraalikoulun kaivausten maalöydöistä (joista hopeinen 1300-luvun lusikka on esillä tänään Turun linnassa. ks. alla)...


ja Ristimäen kirkosta kertovasta näyttelystä Uuteen uskoon.


Viimeksi mainitussa paikassa tuli turistua pitkään tutkimushanketta johtavan Juha Ruohosen kanssa tästä kiehtovasta aiheesta. Vaihtuiko usko toiseksi vai päivitettiinkö se paremmaksi arvioituun? Mistä kävi käsky 1200-luvun alkupuolella siirtyä näistä yksityisistä kirkoista pitäjänkirkkoihin? Aurajokilaakson asukkaat olivat joka tapauksessa kristittyjä jo ennen enimmäkseen fiktiivistä "ensimmäistä ristiretkeä".

Keskiaikaiset markkinat jatkuvat tänään ja huomenna, ja tänään lauantaina on Turun linnan oma keskiaikatapahtuma teemalla Kaalinpäitä, kuninkaita ja kuperkeikkoja – Herkuttelua ja lystinpitoa linnassa.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Arvoituksellinen puuesine keskiajalta

Turun Keskiaikaisten markkinoiden alkaessa huomenna on paikallaan esitellä aidosta keskiaikaisesta Turusta peräisin oleva esine. Se löytyi Varhainen Turku -hankkeen kaivauksissa Tuomiokirkkotorilta jo vuosikymmen sitten, mutta on siitä lähtien uhmannut identifikaatiota. Mihin tarkoitukseen se aikoinaan tehtiin?


.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Lewisin shakkinappulat

Lewisin shakkinappulat löydettiin 1831 niille nimen antaneen saaren länsirannalta Ulko-Hebrideiltä, jotka radionkuuntelijat muistanevat Knallissa ja sateenvarjossa alati uhkaavana virkamiesten karkotuspaikkana Britannian kauimmaisessa kolkassa. Löytö tehtiin Uiginlahden rantapenkasta, tarkemmin sanoen mistä jäi epäselväksi kuten itse löytötapahtumakin, jonka ympärille paikallinen folklore kietoi myöhemmin murhia ja haaksirikkoja. Esinekokonaisuus hajautui ja vaihtelevien käänteiden jälkeen nappuloista on nyt 11 kpl Skotlannin kansallismuseossa Edinburghissa. Loput 67 ovat British Museumissa Lontoossa, missä lisäksi ovat myös samasta paikasta peräisin olevat 14 backgammonin tapaisen pelin (game of tables) nappulaa sekä solki.

Osa nappuloista on kadonnut (kirjasen kirjoittanut James Robinson spekuloi sillä että niitä vielä olisi yksityisomistuksessa), mutta kaikkiaan kyseessä on ollut neljän shakkipelin nappulat. Hahmot ovat erikokoisia, ilmeisesti riippuen käytettävissä olleen mursun syöksyhampaan koosta, mutta mailliltaan samanlaisia. Kuninkaat ovat parrakkaita ja istuvat valtaistuimella pidellen miekkaa poikittain sylissään. Kuningattaret (jollainen kannessa) istuvat hekin valtaistuimella, pidellen kättä poskellaan, ilmeisesti mietteliäisyyttä osoittaen. Lähetit ovat piispoja, ja nämä ovatkin vanhimmat lähettiä piispana esittävät nappulat. Pelin alkuperäisessä intialaisessa versiossa nappula oli kuvannut sotanorsua. Ratsua kuvaa ritari hevosensa selässä ja tornia jalan taisteleva soturi, osa jälkimmäisistä puree kilpeään kuin berserkki (intialaisen pelin nappula kuvasi hevosten vetämiä sotavaunuja). Sotamiehet eivät olleet ihmishahmoisia vaan kartiomaisia, koristelua niiden pinnassa voi kuitenkin olla.

Nappulat ovat mursunluuta joko Grönlannista tai Pohjois-Norjasta, aikakaudelta jolloin afrikkalainen norsunluu oli syystä tai toisesta läntisessä Europassa vähissä. Tyylillisesti nappulat on ajoitettu 1100-luvun kolmannelle neljännekselle. Euroopassa toimi tuolloin neljä merkittävää keskusta, joissa valmistettiin mursunluuesineitä, nämä olivat Norjan Trondheim, Tanskan Roskilde, Saksan Köln ja Englannin Canterbury. Lewisin nappulat oli mitä ilmeisimmin tehty Trondheimissä ja matkalla Irlantiin kun ne haudattiin ja unohdettiin Skotlannin rannikolle.

Itse peliä pidettiin tuolloin liian hidastempoisena ja sitä nopeutettiin vähentämällä nappuloita ja ottamalla käyttöön nopanheitto (!) liikemäärien määrittelyyn. Osapuolet on Lewisin nappuloissa eroteltu siten että puolet nappuloista on maalattu punaisiksi, pigmentti on saatu oletettavasti värimatarasta.

On jo aiemmin tullut mainittua että Lewisin shakkinappulat ovat Rosettan kiven jälkeen British Museumin tuotteistetuin esineryhmä. Nappuloiden jäljennöksiä ja kokonaisia pelilautoja saa kaikissa hintaluokissa, ja pelasihan niillä Harry Potterkin kaverinsa Ronin kanssa.

Museon tietokannassa olevat alkuperäiset nappulat löytyvät täältä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...