perjantai 31. toukokuuta 2013

Suomenlinnan Maneesi

Varsinainen syy Suomenlinnassa käyntiin oli tutustua Sotamuseon Maneesin näyttelyyn Autonomiasta Atalantaan - näyttely Suomen sotahistoriasta.


Ainakin rakenne oli selkeä, vasemmalla seinällä historiaa sanoin, kuvin ja kartoin neljällä kielellä...


...oikealla sotilaspukuja Suomesta, Saksasta ja Neuvostoliitosta...


...ja keskellä raskaampaa kalustoa. (Poloinen digikamerani ei oikein saanut otetta kohteistaan hallin hämäryydessä.)




Kalusto oli ainakin osittain samaa kuin ennenkin, samoin korsurakennelma, josta tässä viestimies.


Jotain todella uuttakin oli näyttelyyn tullut ja se on tässä.



Operaatioa Atalantaan osallistunut miinalaiva Pohjanmaa pysäytti 6.4.2011 Intian valtamerellä somalialaisten merirosvojen emoaluksen ja sen hinauksessa olleet kaksi pienempää venettä. Emoalus upotettiin, merirosvot passitettiin rantaan toisella veneistä ja toinen, tämä tässä, tuotiin Suomeen eräänlaisena rauhanturvaoperaation voitonmerkkinä tai sotasaaliina. (Mieleeni tuli välittömästi Britannian kuninkaalliselta laivastolta Kokkolassa vallattu ja siellä esillä oleva vene.)

5,5-metrisen lasikuituveneen keulassa on valmistajan merkintä, näyttelytekstin mukaan "Marina Factory al Sharja"  Yhdistyneissä Arabiemiraateissa.


Osallistua täytyy nykyään joka museossa. Maneesissa saattoi mm.  antaa palautetta post-it-lapuilla...


... ja testata punkanpetaustaitonsa.


.

torstai 30. toukokuuta 2013

Viaporin kapinan uhri

Susisaarella, telakka-alueen ja vanhan levyhallin vieressä, on yksi Suomenlinnan unohdetuimpia muistomerkkejä. Isolta Mustasaarelta tulevalta sillalta katsoen sitä hädin tuskin erottaa puskaiselta kukkulalta.


Kun ylittää sillan ja kääntyy oikealle, näkee pian graniittisen kuution.


Kun mäelle kiipeää, saa muistomerkin jalustasta (sillä vain se siitä on jäljellä) jo jonkinlaisen käsityksen.



Muistomerkin teksti on Ison Mustasaaren ja Susisaaren väliselle salmelle päin. Paljoa en siitä selvää saanut, vain vuosiluvun 1906 ja nimen NOTARA.


Muistomerkki on pystytetty Viaporin kapinassa surmatulle tykistöeversti Aleksandr Dmitrijevits Notaralle (1863-1906). Everstiä esittävästä pronssiveistoksesta on säilynyt osa, joka kuuluu Suomenlinna-museon perusnäyttelyyn. Notara surmattiin ampumalla juuri ällä paikalla. Salmessa meni myös kapinan rintamalinja: Susisaari ja Kustaanmiekka nousivat kapinaan, muut saaret pysyivät uskollisena keisarille.

Mitä ilmeisimmin muistomerkki tuhottiin Venäjän seuraavassa vallankumouksessa vuonna 1917 eikä sitä ole koskaan entisöity, onkohan edes harkittu? Minussa tämä graniittikuutio on aina herättänyt mietteitä muistamisesta ja muistomerkeistä. Kuka ansaitsee tulla muistetuksi? Oliko Notara pelätty ja vihattu simputtaja, vaiko uhri ja sankari? Vuodesta 1918 lähtien hän oli vain maasta karkotetun miehitysvallan edustaja.

Syystä tai toisesta Turun museokeskuksen kokoelmiin on päätynyt useampi pari Viaporin linnoitustykistön upseereiden olkalaattoja. Tässä everstiluutnantin arvomerkit, everstin vastaavissa ei olisi ollut tähtiä.

Kuva: TMK
Kyrilliset kirjaimet SVB viittaavat sanaan Sveaborg. Venäläiset eivät linnoituksen vallattuaan koskaan vaihtaneet sen nimeä.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kolmesta kruunusta kaksoiskotkaan

Tunnustan tässä julkisesti, että Suomenlinna on ainoa asia, jota helsinkiläisiltä kadehdin. Se on uskomattoman hieno paikka, jossa vaellellessa voi fiilistellä linnoitusarkkitehtuurin ääressä, siemailla olutta ja mietiskellä moninaisia historian käänteitä ja merkityksiä. En ehtinyt viime vierailulla kuvata kovinkaan monta linnoitusta, mutta tässä yksi, kruunulinna Ehrensvärd.


Kuten tunnettua, sen porttien päällä on pyöreät graniittiset Ruotsin vaakunat, joista venäläiset hakkasivat kruunut pois, mutta jäljet jäivät.


Palattuani Suomenlinnan lautalla kauppatorille oli edessä tuhansien turistien kuvaama näkymä, ns. keisarinnan kivi.


Obeliski pystytettiin keisaripari Nikolai I:n ja Aleksandran vuoden 1833 vierailun kunniaksi, ja se valmistui 1835. Vuonna 1917 valta ja sen symbolit kukistuivat jälleen, ja kotka palloineen vedettiin alas. Hävitys ei jäänyt pysyväksi, vaan jäljellä olleet sirpaleet koottiin, täydennettiin ja asetettiin taas paikalleen vuonna 1971. Metalliosia on konservoitu ja kullattu sen jälkeenkin.

Vuonna 1971 kukaan tuskin tuli ajatelleeksi että kaksipäinen kotka palaisi Venäjän vaakunaksi, mutta oikeastaan tämän postauksen tarkoitus oli pohtia, onko Suomessa entisöity ainuttakaan Ruotsin vallan aikaista valtiollista symbolia? Ja onko niitä edes murjottuina säilynyt kovinkaan monta?

tiistai 28. toukokuuta 2013

Sveaborgin tykkisluuppi

Viimeviikkoinen pikavisiitti Suomenlinnaan poiki postaussikermän, jonka ensimmäinen osa on tässä, liittyen linnoituksen ensimmäiseen kauteen osana Ruotsin valtakuntaa (jota Sveaborg turvasi idässä kuten Goteborg lännessä, nimien samankaltaisuus on tätä perua). Aluksi kurkistetaan tänne, Suomenlinnan telakan vanhaan levyhalliin Susisaarella.


Sisällä tervehtivät lapsuuden venerannasta tutut tuoksut. Siellä on valmistumassa Ehrensvärd-seuran ja Viaporin telakkasäätiön yhteistyönä tykkisluuppi Fredrik af Chapmanin piirustusten mukaan.



Valmiina alus tulee näyttämään tältä.


Aseistuksena on kaksi paritonnista tykkiä ja neljä pienempää, joista jälkimmäiset tulevat puheiden mukaan toimivina. Aivan airojen varassa ei olla, vaan alus saa moottorit, joilla kuljetella matkailijoita linnoitussaarten vesillä. Alus näytti olevan pitkällä ja syytä onkin, sillä sen vesillelaskuajankohdaksi mainittiin hanketta esittelevässä kyltissä ensi heinäkuu. Ovenpielessä oli tämmöinen hahmo, ja sen jalkojen juuressa keräyslipas, johon itsekin kolikon pudotin.


Hankkeesta on kerrottu eri puolilla verkkoa, mm. useissa blogeissa, ja Youtubesta löytyy lisää.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Rooma ja sen vastustajat

Olin varma, että Amerikan vapaussodan, Napoleonin sotien, 1800-luvun ja ensimmäisen maailmansodan sotilaspuvuista kertovien Lorenz Books -kustantamon julkaisujen jälkeen olisi ollut vuorossa toinen maailmansota. Eipä ollutkaan, vaan ilahduttavasti harpattin ajassa taaksepäin ja oikein reilusti, nyt on tullut ulos kirja nimeltä An Illustrated Encyclopedia of the Uniforms of the Roman World - A detailed study of the armies of Rome and their enemies, including the Etruscans, Samnites, Carthaginians, Celts, Macedonians, Gauls, Huns, Sassanids, Persians and Turks. Turkkilaiset? Kyllä, Rooman keisarikunta jatkui Konstantinopolin kukistumiseen saakka vuonna 1453, joten mukana ovat myös Bysantti ja sen moninaiset viholliset osmaneihin asti.

Kirja koostuu Rooman historian esittelystä aikakausittain, niihin liittyvistä aikajanoista sekä hulppeasta määrästä ennallistuspiirustuksia selittävine teksteineen. Muista sarjan kirjoista sanottu pätee tähänkin, kunhan muistaa ettei käytettävissä nyt ole ollut valokuvia ja sotilaspukuohjesääntöjä, vaan lähteinä ovat olleet fragmentaariset arkeologiset löydöt ja usein vaikeatulkintaiset kuvalliset esitykset.

Esimerkkinä jälkimmäisistä on jälleen kerran Bayeuxin tapetista tuttu rengashaarniskan rintamuksen kuvio, joka mahdollisesti esitti auki roikkuvaa kasvojen suojana ollutta rautapaidan osaa (tai sitten ei, asiasta on kiistelty pitkään), mutta on tässä taas piirretty funktioltaan käsittämättömäksi nahkahihnaksi.

Mielenkiintoista kyllä tunnistin  useita kuvaa hieman muunnelluiksi kopioiksi Ospreyn taiteilijoiden töistä. Näitä esikuvia ei ole mainittu, eikä kirjassa ole sen puoleen minkäänlaista lähdeluetteloakaan. Ehkäpä tekijänoikeuksia ei loukata piirtämällä sama hahmo hieman eri asentoon.

Jos tähän saadaan jatkoksi Euroopan keskiaikaa ja uuden ajan alkua esittävät opukset niin aika hyvä sarja olisi koossa.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Vintage-autoja Kuralassa 19.5.2013

Kuralan kyläjuhlia vietettiin viime viikonloppuna 1950-luvun vintagen merkeissä, ja vaikka kylämäestä tulevat ensimmäisenä mieleen traktorit, oli nyt esillä tyylikkäämpiä menopelejä.






Merkit tunnistanee kuvista, ja mallien arvailun jätän asiassa itseäni fiksummille. Miten lähellä esim. tuo alimman kuvan Jaguar lienee komisario Morsen menopeliä?

lauantai 25. toukokuuta 2013

Paaskunnan rakuunatorppa

Hämeentien ja Aurajoen välissä sijaitsee Paaskunnan rakuunatorppana tunnettu suojeltu rakennus.


Ovet ovat olleet kiinni naulattuina jo pitkään. Tämä myös Jokelan torppana tunnettu rakennus päätyi Turun kaupungille vuonna 1988. Ulkoseinät punamullattiin Turun Maalarikillan talkoina 2002.


Heti torpan nurkalta avautuu näkymä Aurajoelle, kaupungin suuntaan.


Päärakennus on 1700-luvulta, mutta myöhemmin muunneltu. Pihapiirin muut rakennukset ovat kadonneet, mutta rannassa on vielä betoninen kellari.



Vastarannalla ovat Komoisten kummut, tuttuakin tutumpi paikka, jossa usein tulee ulkoillessa käytyä.


Paaskunta muodosti ratsutilan jo alusta alkaen kun ruotujakolaitos 1690-luvulla Kaarinan pitäjään perustettiin. Se varusti Henkirakuunarykmentin Piikkiön kihlakunnan komppanian sotamiehen numero 75, augmenttina toimi Kuralan kylän Rasin talo. Kustaan sodan (1788-90) jälkeen henkirakuunoista muodostettiin Turun läänin rykmentin ratsutilapataljoona.

Rakuunoita on siis Paaskunnan torpissa asunut, parhaimmillaan 1700-luvun lopulla jopa neljä: kaksi palveluksensa lopettanutta, yksi palveluksessa oleva, sekä vielä tämän varamies. Sen sijaan ei ole täysin varmaa asuiko heistä kukaan juuri tässä talossa. Paaskunnalla oli paljon torppia, ja niissä mm. pitäjänkäsityöläisiä, olihan paikka Turkuun tulevan tien varrella. 1790-luvulla tällä paikalla asuikin ilmeisesti säämiskäntekijä.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Jäänmurtaja Sampo saapui Turkuun

...mutta lähtee jo maanantaina, eli tässä viikonlopun menovinkki turkulaisille. Kotisatamanaan Kemiä pitävä Matkailujäänmurtaja Sampo on tarjonnut (pääosin ulkomaalaisille) matkailijoille arktisia kokemuksia talvisella Perämerellä jo 25 vuotta. Varsinaisen jäänmurtajauransa se teki samoilla vesillä vuosina 1961-87.



Aulan portaikkoa.


Kapteenin salonki.


Komentosilta ja kapteeni.


Miehistön hytti alkuperäisasussaan vuodelta 1961.


Konehuone. Neljästä koneesta on merellä käynnissä jäätilanteesta riippuen yhtä aikaa 1-3 konetta. Keulapotkurit poistettiin 1980-luvulla.




Ohjelmaan kuuluu, että asiakkaat lykätään hyiseen avantoon tällaisessa kelluntapuvussa.


Opastetulla kierroksella kerrotaan laivasta kaikenlaista. Itselleni tuli ihan puskasta tieto, että jäänmurtaja kulkee hyvin vain jäissä. Avovedessä munanmallista alusta on melkoisen vaikea pitää suorassa kurssissa.

Lisätietoa aukioloajoista ja lipuista täällä.

Jäänmurtajien imago on jämerän maskuliininen nimiä myöten: Kontio, Sisu, Urho, Voima... Niistä kertovan kirjankin nimi on Raakaa voimaa.

torstai 23. toukokuuta 2013

Deutsches Currywurst Museum


Missäpä muualla kuin Berliinissä olisi currywurstille omistettu museo. Itse en käynyt siellä, joten tässä vain muutama retkikuntamme kuva.











Hauska paikkahan tuo vaikuttaa olleen.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...