maanantai 30. huhtikuuta 2012

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Karnakin temppeli


Karnakin temppeli on valtavan kokoinen kompleksi, jota faaraot rakennuttivat vuosisatojen ajan, dynastiasta toiseen. Se oli Egyptin pyhin temppeli.

Niililtä päin lähestyessä kuljetaan sfinksikujaa pitkin.


Nämä sfinksit eivät Gizan suuren sfinksin tapaan kuitenkaan olleet ihmiskasvoisia vaan oinaanpäisiä.


Jotenkin tämä yksi toi mieleen Imperial Stormtrooperin.


Muinaisten egyptiläisten uskonnossa suurta roolia näyttelivät juhlavat kulkueet, joissa kuljetettiin jumaltenkuvia tai itseään faaraota. Sfinksikujat olivat omiaan tällaista varten ja sellainen ulottui aikoinaan mm. Karnakista Luxoriin. Patsaita kuljetettiin myös kanavia ja Niiliä pitkin.

Näkymä ensimmäisen pylonin takaseinästä. Yläosasta löytyy kuulemma ranskalaissotilaiden graffiteja, rakennelmahan oli Napoleonin aikaan vielä suurelta osin hiekan peitossa.


Näkymä toisaalle ensimmäisellä sisäpihalla. Aika moni sfinksi tuntui menettäneen päänsä.


Tuolloin oli jo keskipäivä, jolloin tunnetun laulun mukaan liikkuvat vain hullut koirat ja englantilaiset. Viisaat koirat lepäilevät silloin varjossa.


Faaraon patsas, jalkojen välissä vaimo. Melko hyvä esimerkki Egyptin taiteen "arvoperspektiivistä": suurmiehet ovat muita suurempia, kirjaimellisesti.


Seuraavana vuorossa oli suuri hypostyylihalli jättiläismäisine pylväineen, tässä lootuskapiteelein...


...ja tässä papyruskapiteelein.


Kuten maanpiiri jakautui elämän ja kuoleman maahan, jakautui elämän maakin kahtia, Ala- ja Ylä-Egyptiin, joista ensinmainittu käsitti Niilin suiston ja jälkimmäinen joenvarren siitä ylöspäin. Papyrus oli Ala-Egyptin ja lootus Ylä-Egyptin symboli.

Pylväät ovat todella järeitä, ja kuten näkyy, useimmiten restauroituja.



Ramses II:n nimi, kartussin sisällä kuten kuninkaiden nimet aina. Onpahan siihenkin joku ehtinyt kreikaksi jotain päälle raapustella.


Hypostyylihallin takana oleva aukio.


Obeliskeja tehtiin aina pareittain (joskin nämä ovat eri paria, toinen on Hatshepsutin, toinen Thutmosiksen temppelistä)...


...ja ilmeisesti aina kovista kivilajeista kuten graniitista, ja mononoliitteina eli yhtenä kappaleena.


Raunioiden halki puikkelehdittiin kohti...


...Hatshepsutin rakennuttamaa osuutta. Tässä hän esiintyy naisellisempana kuin kuolontemppelinsä veistoksissa.


Temppelistä hänen kuvansa oli nakuteltu pois, ehkä poikapuoli Thutmosis III:n toimesta.


Tätä muinaista vandalismia nähtiin valitettavasti paljon lisää myöhemmin. Tässä lähikuva edellisen kuvan alosasta, jossa esimerkki paljon myöhäisemmästä tihutyöstä.


Joku opas on keksinyt kertoa matkailijoille onnea tuovan skarabeen hipaisusta ja niinpä on se sittemmin mustaksi klähmitty.

Ja ei kun eteenpäin, taakse jää Hatshepsutin osuus obeliskeineen...


...ja edessä kohoaa poikapuoli Thutmosiksen temppeli. Sen pylväikön mallina taas kerrotaan olleen teltantapit muistona faaraon sotaretkistä (ja telttamajoituksesta niillä).


Huomatkaa myös katon "tähtitaivas". Seuraavassa kuvassa pitäisi myös käydä ilmi temppelin myöhempi käyttö.


Tarkennetaan etumaisen pylvän yläosaan.


Kyllä siinä jokin hahmo pyhimyskehä päänsä ympärillä selvästi on. Koptikristityt ovat käyttäneet paikkaa joskus kirkkonaan.

Tässä vielä yksi pylväsvariaatio: papyruksen varsia nippuna.


Kuten jo sanoin, alue on valtava, ja kiviröykkiöitä riittää joka suuntaan.



Tärkeä osa rakennuskokonaisuutta oli "pyhä järvi", jossa papit peseytyivät ennen temppeliin menoa. Taustalla pari alueen monista pyloneista.


Sitten olikin jo aika palata takaisin...


 ...ja kiertää jalustallaan oleva onnea tuottava skarabee eli pyhä sittisontiainen, mutta myötä- vai vastapäiväänkö, ei ollut ihan selvää.


Vihonviimeisenä kuvana Karnakista obeliskin katkennut kärki, josta tästä kuvakulmasta tuli merkillisen moderni vaikutelma.


Luxorin nähtävyydet nähtyä oli aika nostaa ankkuri ja lähteä ylös Niiliä, siitä toiste.

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Arma 2012 hankintoja


Hankinnat supistuivat tänä vuonna tähän yhteen kirjaan ja yhteen eurolla tingittyyn tinasotilaaseen. Kirja on Military Rifles of Japan, eikä sen käsittelemä aihe, japanilaiset sotilaskiväärit, ole ensinkään niin eksoottinen kuin voisi luulla. Ensimmäisen maailmansodan asepulassa keisarillinen Venäjä osti suuren joukon aseita ulkomailta, myös äskettäisestä vihollismaasta Japanista. Niiden kaliiperit olivat aivan muuta kuin venäläisten omat, ja ammushuollon pitämiseksi edes jotenkin handussa kiväärit jaettiin toisarvoisille sotanäyttämöille kuten Suomeen. Imperiumin romahtaessa niitä jäi sekä punaisten että valkoisten käsiin ja sitä myöten museoihin.

Myös Turun museokeskuksen kokoelmista löytyy näitä aseita, joita usein kutsutaan Arisakoiksi niiden suunnittelua johtaneen eversti Arisaka Nariakiran mukaan. Japanilaiset nimesivät aseet hallituskausien mukaan eli vanhin, Tyyppi 30, on otettu käyttöön Meiji-restauraation 30. vuonna. Eurooppalaisittain se on M1897. Järjestyksessä seuraava malli on Tyyppi 35 (M1902), harvinainen ns. laivastomalli. Uusin kokoelmiin päätynyt malli on Tyyppi 38 (M1905), joka oli Japanin asevoimien käytössä vielä toisessa maailmansodassa.

Japanilaisiin aseisiin oli aina lyöty keisarin leima, 16-terälehtinen krysanteeminkukka. Ulkomaille myydyistä aseista se on "negatoitu" lyömällä päälle Koishikawan arsenaalin leima, neljä päällekkäistä tykinkuulaa ylhäältä nähtynä.

Itse kirjassa käsitellään japanilaisaseita pitemmältä ajalta, M1880-1889 Muratan mallista aina viimeisiin toisen maailmansodan aikaisiin koemalleihin.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Pelien maailmoissa, D-päivä

Tänään se sitten valmistui ja aukesi, Pelien maailmoissa -näyttely, joka jatkuu aina 24.3.2013 saakka. Vielä hetkeä ennen ovien aukeamista näyttely esiteltiin museovalvojille, jotka joutuvat ottamaan vastaan välittömän palautteen kävijöiltä tulevan vuoden aikana.


Mitä se palaute sitten tulee olemaan? Tietokonepelaaminen on yhdistetty hyvin ikäviin asioihin, ja roolipelaaminenkin on saanut oman osansa ennakkoluuloista. Jos näyttely onnistuu näitä ennakkoluuloja murtamaan, on se jo tavoitteessaan onnistunut.

Myös "oman osioni" palaute mietityttää. Strategialautapelit perustuvat historiallisiin konflikteihin, eikä tuo historia todellakaan ole aina mennyttä ja kaukaista, vaan herättää edelleen voimakkaita tunteita. Kivikamarin "pelihuone" sisältää rekvisiittaa, joka kontekstistaan irrotettuna voisi hätkäyttää monia.


Neuvostopropaganda, japanilainen sotalippu, Konfederaation ja Kolmannen valtakunnan symboliikka ovat osa todellista, tapahtunutta historiaa kaikkine siihen liittyvine latauksineen, mutta myös luonteva osa pelitapahtumaa historiallisesta simulaatiosta kiinnostuneelle ja siihen eläytyvälle.

Pelien maailmoihin tullaan varmasti vuoden aikana palaamaan, ja palautetta näyttelystä voi lähettää vaikkapa tähän blogiin.

Joanna kertoo näyttelystä TSTV:ssä.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Pelien maailmoissa, D-1

Vitriinien sulkeminen, valojen säätäminen ja siivoaminen jatkui vielä tänään. Tekniikkaa on tässä näyttelyssä ison linnantuvan näyttelyksi ennennäkemättömän paljon ja sen säätäminen jatkuu koko päivän.


Tänään oli myös lehdistötilaisuus, jossa oli mukana näyttelytyöryhmän jäseniä (Joanna, Timo ja minä) sekä kaksi näyttelylle "kasvonsa antanutta" harrastajaa, roolipelaaja Susanna ja strategialautapelaaja Juha (tässä blogissa usein kommentoiva nimimerkki "Metsis"). Mediaa oli kiitettävästi paikalla, itse annoin haastattelun Radio Sadalle.


Eikä siinä kaikki, vaan kahvittelun jälkeen vuorossa oli linnan oppaiden tutustuttaminen upouuteen näyttelyyyn.


Paljon uutta ja merkillistä taisi tulla esille kummallekin ryhmälle. Tämähän ei ole mikään Afrikan tähti -näyttely, vaan kertoo todella omistautuneesta peliharrastamisesta ja niistä maailmoista joihin pelaajat uppoutuvat, mutkikkaista historiasimulaatioista uusia uria uurtavaan roolipelaamiseen.


keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Pelien maailmoissa, D-2


Tänään tehtiin pitkä päivä, itse asiassa osaavammat vielä jäivät jatkamaan kun itse kiirehdin dokumentoimaan päivän saldon. Siihen kuului mm. kolmen keskiaikaisen Turusta löytyneen shakkinappulan esillepano. Puiset maalöydöt vaativat oman tavallista kosteamman mikroilmastonsa, joten sellainenhan luotiin.

Siihen tarvittiin reikiä...


...letkuja ja piuhoja...


...ja niiden asennusta.


Lopulta nappulat saivat turvalliset olosuhteen omassa kuvussaan. Vasemmalla oleva valkoinen namiska on kostuttimen sensori.


Nappulat ovat erinomainen "ensimmäinen esine", merkitseväthän ne turkulaisen strategiapeliharrastuksen alkua!


Valmiiksi tuli myös tietokonepelien maailman toisintaminen...


... ja ns. pelifilmipöytä, josta toiste enemmän. Tässä menossa finishing touches.


Illan kohokohta oli kuitenkin visuaaliseksi elementiksi valitun yli sata vuotta vanhan venäläisen maastoharjoituskartan ripustaminen. Se vaati museomestarin, näyttelypuusepän ja konservaattorin roikkumista maan ja taivaan välillä niin paljon kuin se sisätiloissa on mahdollista.


Melko pitkälti näyttely on paketissa ja valmiina huomiseen lehdistötilaisuuteen klo 12, jolloin paikalla on myös vannoutuneita peliharrastajia kertomassa omasta peligenrestään.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Pelien maailmoissa, D-3


Rakennus jatkui rivakkaa tahtia ja pääosassa olivat konservaattorit, joiden työnä on ratkaista kaikki esillepanon käytännön ongelmat. Omistetaan siis tämä päivä heidän toimilleen. Se voi olla esineiden ripustamista vaijerilla...


...tekstien varmistamista kaksipuolisella teipillä...


...kiinnitystä kuumaliimalla...


 ...esineiden suojaamista vitriinin maalipinnalta Melinex-kalvolla...


...ja tietysti valonvoimakkuuden tarkistusta luximittarilla.


Varsinaiset näyttelyrakenteet ja muut suuremmat huhkimiset ovat näyttelypuusepän ja museomestarin heiniä. Tässä on työn alla "tervetulotekstin" kiinnitys.


Itse en oikeastaan osaa tehdä mitään hyödyllistä (eikä tutkijana tarvitsekaan), mutta joskus olen sen verran avuksi ollut että esim. näppien polttaminen kuumaliimalla on tuttu kokemus.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...